Armas Nieminen nimitettiin vuonna 1956 Yhteiskunnallisen Korkeakoulun sosiaalipolitiikan professoriksi. Nieminen oli väitellyt tohtoriksi vuonna 1951 Helsingin yliopistossa sosiaalipolitiikan alalta ja toiminut Väestöpoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijana noin kymmenen vuoden ajan.

Väitöskirjassaan Taistelu sukupuolimoraalista Nieminen analysoi väestökysymystä yhteiskunnallisen murroksen aikakaudella. Väitöskirjan piti olla ensimmäinen osa kolmiosaisesta teossarjasta. Toisin kuitenkin kävi. Armas Nieminen ehti toimia sosiaalipolitiikan professorina vain vuoden ennen valintaa Yhteiskunnallisen Korkeakoulun rehtoriksi.

Korkeakoulun muutto paikkakunnalta toiselle on harvinainen tapaus. Armas Nieminen sai raskaan ja aikaa vievän tehtävän vastata rehtorina Yhteiskunnallisen Korkeakoulun siirtymisestä Helsingistä Tampereelle.

Päätös muutosta oli ollut vaikea. Opettajakunnassa oli monia Tampereen vastustajia, jotka kokivat siirron Helsingistä joutumisena ”Toijalan taakse”. Armas Nieminen oli sopiva henkilö tässä tilanteessa, sillä hänet tunnettiin ristiriitaisissa tilanteissa rauhallisena kompromissien tekijänä.

Rehtoria työllistivät hallinnon ja säädösten uudistaminen. Korkeakoulutaloa varten julistettiin heinäkuussa 1957 suunnittelukilpailu, ja kilpailulautakunnan puheenjohtajaksi tuli korkeakoulun rehtori. Suunnittelukilpailuun tuli kaikkiaan 31 ehdotusta, mikä merkitsi periaatteellista pohdintaa, miten korkeakoulun tilaratkaisut voitiin toteuttaa.

Rehtorina Armas Nieminen joutui vastaamaan myös Tampereen kesäyliopistosta, joka 1950-luvun lopulla muokkasi Tampereella maaperää suotuisaksi korkeakoulua varten. Armas Nieminen toimi kesäyliopiston rehtorina 1959–1962 ja uudelleen 1966–1968. Kesäyliopiston kursseilla opettivat monet henkilöt, jotka myöhemmin sijoittuivat töihin Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun ja sen seuraajaan Tampereen Yliopistoon. Kun kesäyliopiston rehtorina toimi korkeakoulun rehtori, merkitsi se, että kurssien taso vastasi korkeakoulun kurssivaatimuksia.

Uuden korkeakoulutalon vihkiäisjuhlaa vietettiin Tampereella 25.3.1961. Tällöin rehtori Armas Nieminen käytti ensimmäistä kertaa Tampereen Yliopiston rehtorin tunnuksia: Yhteiskuntatieteiden Kandidaattiyhdistyksen lahjoittamaa sinistä viittaa ja Tampereen Korkeakouluyhdistyksen naistoimikunnan lahjoittamia rehtorin käätyjä.

Armas Nieminen jätti rehtorin tehtävän 1962, mutta toimi vararehtorina Paavo Kolin toisella rehtorikaudella 1965–1968. Yliopiston kutsui vielä vuonna 1978 jo eläkkeelle siirtynyttä Armas Niemistä. Hän toimi kaksi kautta yliopiston kanslerina.

Armas Niemisen kanslerikausilla väitöstilaisuuksien yleisö saattoi nähdä, miten hetki ennen tilaisuuden alkua kansleri astui sisään ja asettui istumaan yksin eturiviin. Armas Nieminen seurasi kanslerina kaikkia yliopiston väitöstilaisuuksia – toki niitä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa oli harvemmin kuin nykyään.

Armas Nieminen oli sosiaalipolitiikan kentällä perhe- ja väestöpolitiikan uranuurtaja sekä sosiaalipolitiikan teorian kehittäjä. Hän palasi eläkevuosinaan väitöskirjansa aihealueeseen. Hän kertoi haastattelussa kesällä 1993, että uusi teos Suomalaisen aviorakkauden ja seksuaalisuuden historia syntyi yleisön pyynnöstä, ja se on usean vuosikymmenen työn tulos.