Yhteiskunnallisen Korkeakoulun rehtori vaihtui ensimmäistä kertaa vuonna 1932. Vakinaiseksi rehtoriksi siirtyi sosiaalipolitiikan opettaja Eino Kuusi.

Talvityöttömyydestä vuonna 1917 väitellyt Eino Kuusi kuului niiden suomalaisten tiedemiesten joukkoon, jotka saivat kutsun Tarton yliopiston professoriksi kehittämään itsenäisen Viron yliopistolaitosta ja tiedeyhteisöä. Eino Kuusi opetti 1928–1931 Tartossa käytännön taloustiedettä. Muutaman tehokkaan Tarton vuoden aikana hän organisoi yliopiston taloustieteen osaston.

Eino Kuusi jätti Tarton professuurin, kun hän sai sosiaalipolitiikan vakinaisen opettajan viran Yhteiskunnallisesta Korkeakoulusta. Tämä oli ensimmäinen sosiaalipolitiikan vakinainen opettajan virka Suomessa. Opettajana Eino Kuusta luonnehdittiin karuksi ja jäykäksi virkamiestyypiksi, joka oli kuitenkin kiintynyt oppilaisiinsa ja valmis auttamaan heitä kaikin tavoin.

Kuusi johti korkeakoulua lamakauden aikana, jolloin sekä valtionapua että Helsingin kaupunginavustusta leikattiin. Levoton aika ilmeni ristiriitoina ja häiriöinä eri poliittisiin ryhmiin kuuluvien opiskelijoiden keskuudessa, mikä kuormitti entisestään taloushuolten työllistämää rehtoria.

Tärkeä voitto korkeakoululle Kuusen kaudella oli yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon aseman vahvistuminen työmarkkinoilla, kun se tietyissä tehtävissä voitiin rinnastaa filosofian kandidaatin tutkintoon.

Eino Kuusi siirtyi 1935 kansantaloustieteen apulaisprofessoriksi Helsingin yliopistoon. Hän jätti rehtorin tehtävän mutta jatkoi sosiaalipolitiikan opettajana. Eino Kuusi kuoli 26.5.1936.