Herman Paavilainen vaikutti noin 40 vuoden ajan Yhteiskunnallisen Korkeakoulun hallintoelimissä. Hän on yksi allekirjoittajista 9.1.1918 päivätyssä ”kansalaisille ja kansalaisjärjestöille” osoitetussa vetoomuksessa, jossa pyydettiin merkitsemään Kansalaiskorkeakoulun Kannatusosakeyhtiön osakkeita.

Herman Paavilainen oli lähtenyt opintielle virtasalmelaisesta talonpoikaiskodista. Hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1900, opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa tilastotiedettä ja kansantaloustiedettä, ja valmistui filosofian maisteriksi 1907.

Jo opiskeluaikana Paavilainen aloitti tilastouransa ja työskenteli tilattoman väestön alakomitean tilastotoimistossa. Vuosina 1911–1917 hän työskenteli Tilastollisen päätoimiston toisena aktuaarina.

Varsinaisen työuransa Herman Paavilainen teki Tapaturmavakuutusyhdistys Auran toimitusjohtajana, johon tehtävään hänet kutsuttiin 1917. Paavilaisesta tuli Auran toimitusjohtajan tehtävän myötä yksi merkittävimmistä suomalaisen vakuutustoiminnan kehittäjistä. 1920-luvulla hän teki useita ulkomaanmatkoja Euroopan eri maihin perehtyen tapaturma- ja sosiaalivakuutusoloihin.

Herman Paavilainen kutsuttiin Kyösti Kallion III hallituksen sosiaaliministeriksi ammattiministerinä 1929–1930. Paavilaisen ministerikausi kesti 312 päivää. Hän työskenteli 1920−30-luvulla sosiaalivakuutuksen asiantuntijana eduskunnan ja valtion eri komiteoissa sekä hoiti useita luottamustehtäviä erityisesti vakuutusalan organisaatioissa. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen puheenjohtaja hän toimi vuosina 1930–1931 ja 1936–1939.

Syksyllä 1917 Paavilainen oli osallistunut kokoukseen, joissa uudenlaisen oppilaitoksen perustamista ideoitiin. Hän päätyi nopeasti mukaan perustamista suunnittelevaan väliaikaiseen toimikuntaan ja vuonna 1919 johtokuntaan.

Kansalaiskorkeakoulun syntysanat lausunut Leo Harmaja oli Paavilaisen ikätoveri. Heidän tiensä olivat kohdanneet jo yliopistossa ja tilastollisessa päätoimistossa.

Paavilainen puolestaan ryhtyi sanoista tekoihin. Paavilaisen ehdotuksesta keväällä 1919 Yrjö Ruutu ryhtyi johtamaan korkeakoulun liittyvää käytännön toimintaa. Keväällä 1925, Yrjö Ruudun Tukholmaan suuntautuneen opintomatkan jälkeen, Herman Paavilainen, Yrjö Ruutu ja A. M. Suominen saivat tehtäväksi lukusuunnitelman ja menoarvion laadinnan.

Kansalaiskorkeakouluun päätettiin ottaa ensimmäiset opiskelijat syksyllä 1925. Paavilainen valittiin 1927 mukaan toimikuntaan, jonka tehtävänä oli suunnitella oman talon rakentamista korkeakoululle. Pienet ja vaihtuvat vuokratilat vaikeuttivat oppilaitoksen toimintaa ja oma talo nähtiin ainoaksi ratkaisuksi.

Herman Paavilainen vaikutti Yhteiskunnallisen Korkeakoulun monissa ratkaisuvaiheissa. Yhden ehkä kaikkein merkittävimmän kokouksen hän jätti väliin. Korkeakoulun valtuuskunnassa oli ratkaiseva ja tiukkaakin tiukempi äänestys 31.8.1956, jolloin lopullisesti piti päättää korkeakoulun sijaintipaikasta. Herman Paavilainen oli tehnyt työtä Tampereen hyväksi ja kannattanut korkeakoulun Tampereelle muuttoa. Hän jäi kuitenkin pois elokuun kokouksesta, koska ilmoitti muuttaneensa mielensä.