J. A. (Juho August) Hollo on tunnettu laajemmin satojen klassikkoteosten suomentajana kuin kasvatustieteen professorina ja Yhteiskunnallisen Korkeakoulun kanslerina.

Hollo oli monipuolinen kulttuurihenkilö ja vaikutti yliopiston ja tiedeyhteisön ulkopuolella kirjallisuuskriitikkona, esseistinä ja kaunokirjailijana. Hän suomensi muun muassa Goethen, Dostojevskin, Flaubertin, Voltairen ja Tolstoin teoksia.

J. A. Hollo suoritti ylioppilastutkinnon keväällä 1905 aloitti opinnot Helsingin yliopistossa pääaineenaan filosofia. Valmistuttuaan filosofin kandidaatiksi hän toimi oppikoulunopettajana. Opettajan työn ohella Hollo valmisteli väitöskirjaansa. Kaksiosainen tutkimus Mielikuvitus ja sen kasvattaminen (I–II) ilmestyi 1918–1919.

Seuraavan viiden vuoden ajan Hollo jatkoi opintojaan ulkomailla: Pariisissa, Leipzigissa, Genevessä ja Wienissä. Ulkomailta palattuaan hän julkaisi teoksen Kasvatuksen teoria, jota pidetään hänen kasvatustieteellisenä pääteoksenaan.

J. A. Hollo nimitettiin vuonna 1930 Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin ylimääräiseksi professoriksi. Hollon päiväkirjassa on 21.6.1937 merkintä ”Nimitys vakinaiseksi yliopiston professoriksi. Hm.”

J. A. Hollo aloitti Yhteiskunnallisen Korkeakoulun kanslerina keväällä 1951. Kanslerille kuuluivat opetus- ja nimitysasiat, ja korkeakoulussa oli tuolloin useita professorin virkoja täytettävänä. Korkeakoulun vakinainen professorikunta oli pieni ja siinä oli 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla paljon vaihtuvuutta.

Tilanne oli erityinen, koska useat oppiaineet, joihin professoreja ja muita opettajia tarvittiin, olivat uusia, ja opetushenkilökunta saatiin muille aloille koulutettujen joukosta. Syksyllä 1951 korkeakoulun tiedekunta hyväksyi pitkien neuvottelujen jälkeen käytännöt, joita sovellettaisiin jatkossa professorin virkoja täytettäessä.

Vaikea virkanimitys oli valtio-opin professuuri, jonka täyttöprosessi alkoi vuonna 1950 ja saatiin päätökseen 1952. Kansleri Hollo nimitti virkaan hakijan, jonka pätevyydestä ei oltu yksimielisiä. Kysymyksessä oli korkeakoulun pitkäaikaisen opettajan, edellisen kanslerin Viljo Tarkiaisen ja kirjailija Maria Jotunin poika Tuttu Tarkiainen, joka sittemmin toimi korkeakulun rehtorina 1954–1956. Rehtori Ruutu vastusti nimitystä. Myös lehdistö tarttui virantäyttöön ja arvostelu kohdistui ennen kaikkea rehtori Ruudun toimintaan.