Jarmo Visakorpi kutsuttiin Tampereelle 1970-luvun alussa perustamaan lääketieteellistä tiedekuntaa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän joutui taistelemaan tiedekunnan olemassaolosta.

Jarmo Visakorpi siirtyi Tampereelle Helsingistä, jossa hän oli käynyt koulunsa, opiskellut ja toiminut Helsingin Lastenklinikalla useissa erilaisissa tehtävissä. Jatko-opintoja Visakorpi oli harjoittanut Harvardissa, väitellyt tohtoriksi 1960 Helsingin yliopistossa, ja vuonna 1968 hänet oli nimitetty lastentautiopin apulaisprofessoriksi.

Lääketieteellisen tiedekunnan perustamisprosessi Tampereelle oli alkanut jo 1960-luvulla. Kun valtioneuvoston perustamispäätös saatiin keväällä 1972, päätöstä luonnehdittiin yliopiston suureksi voitoksi. Uuden tiedekunnan opetus käynnistyi nopealla aikataululla jo syksyllä 1972. Jarmo Visakorpi aloitti Tampereella tammikuussa 1973 lääketieteellisen tiedekunnan professorina.

Tampereella Visakorven asiantuntemusta ryhdyttiin välittömästi hyödyntämään ennen kaikkea yliopiston hallinnossa. Visakorpi toimi tiedekuntansa dekaanina 1973–1976, ja hänet valittiin toiseksi vararehtoriksi 1975–1978 sekä ensimmäiseksi vararehtoriksi. Tällä kaudella hän toimi vuoden rehtori Reino Erman sijaisena. Tampereen yliopiston vuoden 1981 rehtorinvaalia valmisteltaessa tuskin monellekaan oli yllätys, että Jarmo Visakorpi oli rehtorivaalissa mukana, tai että hänet valittiin yliopiston rehtoriksi.

Jarmo Visakorpi kiinnitti ensimmäisessä avajaispuheessaan syksyllä 1981 huomion opiskelijoiden vieraantumiseen yliopistosta. Visakorpi halusi saada opiskelijat toimimaan aktiivisemmin. Hallinnonuudistukset olivat tuoneet opiskelijoille oikeuksia, mutta äänestysprosentti opiskelijavaaleissa oli alle 30. Opiskelijat eivät olleet kiinnostuneita ylioppilaskunnan toiminnasta.

1980-luvulla yliopistoihin tuli valtakunnallisen korkeakoulupolitiikan myötä uusia termejä kuten arviointi, laatu, mittaaminen, tulosvastuu ja tulosohjaus, jotka merkitsivät opettelemista uudenlaiseen toimintakulttuuriin. Tampereen yliopistossa voitiin seurata kehitystä eturintamassa, koska Jarmo Visakorpi valittiin korkeakoulujen toiminnan arviointimenetelmien työryhmän puheenjohtajaksi. Työryhmän tuloksena syntyi muun muassa valtakunnallinen KOTA-tietokanta, johon kootun aineiston avulla voitiin arvioida korkeakoulujen toimintaa.

Yliopistoyhteisössä herätti 1980-luvulla keskustelua uudenlaisen hallintokulttuurin läpivienti ja vaatimukset tutkimustoiminnan ja tutkijakoulutuksen kehittämisestä. Tampereen yliopistolla oli ammattikorkeakoulumaisia ominaispiirteitä, joita rehtori julkisissa puheissaan kommentoi. Rehtori halusi kirkastaa yliopiston tieteellistä kuvaa.

Kahden rehtorikauden jälkeen Visakorpi palasi tiedekuntaan opetus- ja tutkimustyöhön, mutta tämän katkaisi suuren laman myötä korkeakoululaitoksen joutuminen rakenteellisen kehittämisen kohteeksi. Korkeakouluneuvoston suunnitelmassa Tampereen yliopiston osalta rajuin saneerausyritys kohdistui lääketieteelliseen tiedekuntaan. Keväällä 1993 Jarmo Visakorpi valittiin kolmannen kerran rehtoriksi. Hänen tehtävänään oli johtaa yliopiston puolustustaitelua. Visakorpi totesi ite päämääräkseen ajaa läpi kriisivaihe mahdollisimman vähin vaurioin. Tampereen yliopistossa oli muitakin kriisialoja ja rakenteellisen kehittämisen kohteita.

Puolustustaistelu onnistui: lääkärien koulutusta uudistettiin ja se jatkui Tampereen yliopistossa.

Visakorven rehtorikausi päättyi 1996. Hänen työnsä suomalaisen korkeakoulupolitiikan eturintamamassa tuli uuteen vaiheeseen. Jarmo Visakorpi nimitettiin Korkeakoulujen arviointineuvoston puheenjohtajaksi seuraavaksi neljäksi vuodeksi.