Jorma Sipilä oli kolmas sosiaalipoliitikko Tampereen yliopiston rehtorina. Hän aloitti syksyllä 1996 ensimmäisenä vararehtorina ja vuoden 1998 alussa rehtorina.

Sipilä tuli Tampereen yliopistoon sosiaalipolitiikan (sosiaalityö) professoriksi 1982. Hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1976 ja työskenteli eri yliopistoissa ennen Tampereelle siirtymistä. Vuosina 1989–1990 hän toimi vierailevan tutkijana Columbian yliopistossa ja Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä sekä 1994 Kentin yliopistossa.

Vuoden 1996 rehtorinvaalin yhteydessä Jorma Sipilä arvosteli yliopistonhallintoa todeten, että 1990-luvun hallintokulttuuri ja tulosohjaus suuntasivat työn pois yliopiston varsinaisesta tehtävästä: opetuksesta ja tutkimuksesta. Sittemmin omat kokemukset yliopistohallinnon ytimessä, rehtorina, kanslerina sekä rehtorienneuvoston puheenjohtajan johtivat Jorma Sipilän pohtimaan valtaa yliopistossa, vallan käyttöä ja yliopistojen suhdetta muihin vallan keskuksiin. Teos Valta yliopistossa ilmestyi vuonna 2007 ja on varmasti kulunut yliopistovaikuttajien käsissä.

Professorina Jorma Sipilä jatkoi Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa käynnistynyttä sosiaalipolitiikan opetuksen ja tutkimuksen traditiota. Eino Kuusi määritteli 1900-luvun alussa sosiaalipolitiikkaa tieteenalana ja vaikutti Suomessa oppialan muotoutumiseen kirjoittamalla laajan kaksiosaisen teoksen Sosiaalipolitiikka. Heikki Waris hoiti ensimmäisenä Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun perustettua sosiaalipolitiikan professuuria, mutta siirtyi sitten Helsingin yliopiston professoriksi. Wariksen kirjoittamia sosiaalipolitiikan oppikirjoja lukivat useat sosiaalipolitiikan opiskelijasukupolvet 1940-luvulta 1970-luvulle.

Jorma Sipilä on lukuisissa sekä kotimaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissaan ja oppikirjoissaan analysoinut suomalaista sosiaalipolitiikkaa. Hänen ja Anneli Anttosen teos Suomalaista sosiaalipolitiikkaa (2000) tarkastelee suomalaista sosiaalipolitiikkaa ja hyvinvointivaltiota historiallisesta ja vertailevasta näkökulmasta. Teos on ollut pian 20 vuoden ajan sosiaalipolitiikan perusoppikirja. Tampereen yliopistossa Jorma Sipilä oli 1990-luvun alussa yksi miestutkimuksen uranuurtajista.

Jorma Sipilä on emeritusprofessorina jatkanut aktiivisena tutkijana ja yhteiskunnallisena keskustelijana. Erityisen tärkeitä ovat olleet ne tutkimustulokset, joissa on selvitetty lastensuojelun epäonnistumisia, laitoshoidon lisääntymistä ja lasten syrjäytymistä 2000-luvun suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Lukuisissa teksteissään ja puheissaan Jorma Sipilä on puolustanut painokkaasti pohjoismaista universalistista hyvinvointimallia.