Paavo Koli omaksui Yhdysvaltain-matkoiltaan elämänohjeen ”think big”. Tämän ohjeen mukaan hän kehitti ja johti Tampereen Yliopistoa, joksi Yhteiskunnallinen Korkeakoulu hänen rehtorikaudellaan muuttui.

Sota oli viivästyttänyt Paavo Kolin kuten koko hänen sukupolvensa opintoja. Sodan jälkeen Paavo Koli aloitti opinnot uudessa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hän kiirehti ja valmistui vajaassa kolmessa vuodessa 1948 valtiotieteen maisteriksi ja voimistelunopettajaksi.

Kolin väitöskirja Ennakkoluuloista teollisessa organisaatiossa tarkastettiin vuonna 1955. Kilpailu professuureista oli rankkaa ja akateemista uraa tavoittelevan oli pätevöidyttävä. Koli toimi Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan assistenttina sekä opettajana ja rehtorina sekä julkaisi nopealla aikataululla kolme työelämän asenteita ja organisaatiososiologiaa käsittelevää tutkimusta.

Vuonna 1961 Koli nimitettiin Yhteiskunnallisen Korkeakoulun sosiologian professoriksi. Hänet valittiin lähes välittömästi vararehtoriksi ja vain kahdeksan kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 1962, hänestä tuli Yhteiskunnallisen Korkeakoulun rehtori.

Korkeakoulun nopea laajentuminen 1960-luvulla henkilöityy Paavo Koliin. Häneen sopii täydellisesti jo osin kulunut ilmaus "legenda jo eläessään". Paavo Kolin kauden alkaessa Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa oli yksi tiedekunta ja koko oppilaitoksessa yhteensä noin 1600 opiskelijaa. Kuusi vuotta myöhemmin tiedekuntia oli kolme ja opiskelijoiden lukumäärä oli kohonnut yli kuuden tuhannen. Uusia tiedekuntia suunniteltiin.

Paavo Koli teki useita opintomatkoja Yhdysvaltoihin, ja niillä oli tärkeä merkitys hänen uralleen sosiologina, rehtorina ja tiedepoliitikkona.

Maisteriksi valmistumisensa jälkeen vuoden 1949 alussa Koli lähti stipendin turvin Yhdysvaltoihin. Seuraavien runsaan kahden vuoden aikana Koli perehtyi opintojen ohella amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja elämäntapaan. Hän hankki ansioita muun muassa Hollywoodissa työskennellen hovimestarina, autonkuljettajana ja yleismiehenä. Stipendikausi jatkui, kun Paavo Koli sai Suomessa ensimmäisessä erässä ASLA-Fulbright stipendin, joka antoi mahdollisuuden harjoittaa tieteellisiä jatko-opintoja Chicagon yliopistossa yhden lukukauden ajan.

Amerikan yhdysvallat veti myöhemminkin puoleensa rehtori Kolia. Ensimmäisen rehtorikauden alussa keväällä 1963 hän lähti puolen vuoden opintomatkalle Yhdysvaltoihin Eisenhower-stipendin turvin. Koli asetti tavoitteekseen tutustua erilaisiin yliopistoihin eri puolella Yhdysvaltoja. Hän oli kiinnostunut koulutussosiologian, yliopistohallinnon ja yliopistopedagogiikan uutuuksista, joita voisi soveltaa omassa korkeakoulussaan.

Rehtorikaudellaan Koli teki vielä 1967 matkan Yhdysvaltoihin. Lisäksi hän kävi ahkerasti tutustumassa yliopistoihin ja korkeakouluihin Englannissa, Norjassa ja Ranskassa.

Yhteiskunnallisen Korkeakoulun erityinen hallintomalli tarjosi luovalle ja ennakkoluulottomalle rehtorille mahdollisuuden ryhtyä toteuttamaan uudistuksia. Matkoilla ja niiden seurauksena syntyi suuria ideoita. Paavo Koli kykeni lyhyessä ajassa kehittämään lukuisia ehdotuksia, jotka osoittautuivat ennakkoluulottomiksi ja poikkeuksellisen kaukonäköisiksi.

Nopeaa kehittämistahtia auttoi kiinteä yhteistyö Tampereen kaupungin kanssa. Kaupungin avustuksen turvin korkeakouluun oli mahdollista perustaa virkoja valtion avusta riippumatta. Rehtorilla oli laaja toimintavapaus. Hän sai ideoilleen ja visioilleen tukea korkeakoulun taloushallituksen puheenjohtajalta, kaupunginjohtaja Erkki Lindforsilta.

Uudet tiedekunnat, humanistinen ja taloudellis-hallinnollinen sekä tietokonekeskus aloittivat nopeassa tahdissa 1960-luvun puolivälissä. Rehtori ymmärsi yhteiskunnan muutoksen ja näki, että uusia akateemisia tehtäviä oli syntymässä kulttuuripalvelujen ja yleensäkin julkisen toiminnan alueille. Tietojenkäsittelyopin professuurin perustaminen perustui laskelmaan, jonka mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittiin vuosina 1965–1970 noin 200 tietojenkäsittelyopin approbaturin (perusopinnot) suorittanutta henkilöä. Tavoitteena oli kouluttaa atk-alan suunnittelijoita ja ohjelmoijia käytännön työhön.

1960-luvun puolivälissä alkoi korkeakoulussa lääketieteellisen tiedekunnan ja lääkärikoulutuksen suunnittelu. Hanke eteni nopeasti siten, että lääkärikoulutus olisi voitu aloittaa jo vuoden 1967 alussa. Matemaattis-filosofisen tiedekunnan perusajatuksena ja tehtävänä piti suunnitelman mukaan olla matemaattis-tilastollisten aineiden ja eri tieteenaloille yhteisten perustieteiden kuten filosofian ja tiedon sosiologian opetus. Tarkoituksena oli opettaa yleisiä metodologia valmiuksia.

Molemmat hankkeet kariutuivat. Matemaattis-filosofinen tiedekunta supistui opintosuunnaksi taloudellis-hallinnollisessa tiedekunnassa. Samoin lääketieteellisen tiedekunnan perustaminen keskeytyi.

Valtakunnallisen korkeakoulupolitiikan näkökulmasta Tampereella edettiin liian lujaa ja tämä nousukiito oli pysäytettävä.

Tampereen Yliopiston kehittäminen joutui ristiriitaan valtiollisen korkeakoulupolitiikan ja sen mukana syntyneen uuden kehittämissuunnitelman kanssa. Loistavana puhujana Paavo Koli otti räväkästi kantaa opetusministeriössä tehtyihin laskelmiin. Hänen puheistaan kirjoitettiin lehdissä ja ne saivat aikaan laajoja debatteja. Koli arvosteli kehittämissuunnitelmia luonnehtien suomalaisia korkeakouluja alkeellisiksi ja päämääriltään epävarmoiksi. Kolin mukaan ne toimivat eristäytyneinä eräänlaisessa uudistustyhjiössä. Julkisuus ja debatit toivat rehtori Kolille nuhtelukirjeen tasavallan presidentiltä Urho Kekkoselta.

Korkeakoulun henkilökuntaa ja opiskelijoita hämmensi 1960-luvun puolivälistä lähtien Hervanta-hanke. Nopea laajeneminen merkitsi tilatarpeen kasvua. Rehtori ja kaupunginjohtaja Erkki Lindfors olivat yhteistyössä kehitelleet suunnitelman Hervantaan sijoittuvasta korkeakoulukeskuksesta. Alue oli tuolloin lähes rakentamatonta metsää.

Seuraavan parin vuoden aikana tehtiin yksityiskohtaiset suunnitelmat suunnittelukilpailua myöten uutta yliopistokampusta varten. Tampereella oli aloittanut syksyllä 1965 Teknillinen korkeakoulu Helsingin teknillisen korkeakoulun sivukorkeakouluna. Hervanta-suunnitelmaan sisältyi yliopistolle ja Teknilliselle korkeakoululle yhteisiä tiloja ja toimintoja.

Nopeasti edennyt hanke pysähtyi. Erityisesti Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunta nousi avoimeen vastarintaan. Syntyi uusi suunnitelma keskustakampuksesta, jonka mukaan yliopisto laajenisi sen läheisyydessä olevien tonttimaiden avulla. Hervanta-suunnitelman kariutuminen toi kuitenkin särön yliopiston ja kaupungin tiiviiseen yhteistyöhön.

Paavo Koli korosti koko rehtorikautensa ajan tutkimuksen merkitystä ja kansainvälisyyttä yliopistossa. Kolin halusi luoda kansainvälisen yliopiston, joka toimisi eri maiden tutkijoiden kohtaamispaikkana. Idean hän oli saanut jo vuonna 1963 Yhdysvaltoihin tekemällään vierailulla, mutta konkreettinen suunnittelu kansainvälisen yliopisto- ja tutkimuskeskuksen perustamiseksi käynnistyi keväällä 1967 Kolin palattua Yhdysvalloista. Koli julkisti uuden hankkeensa virallisesti avajaispuheessaan syyskuussa 1967. Seuraavien kuukausien aikana hän laati yksityiskohtaisia suunnitelmia ja yritti hankkia rahoitusta.

Tämäkin suunnitelma sai paljon huomiota lehdistössä, mutta työ pysähtyi Paavo Kolin syksyllä 1968 alkaneeseen sairauslomaan.

Syksyn 1968 piti olla Kolin viimeinen lukukausi rehtorina. Rehtorikauden jälkeen Paavo Kolilla oli sapattivapaasuunnitelmia ja tutkimushankkeita. Ilmassa näkyivät uuden ajan merkit, joita jo ylioppilaskunnan Hervanta-kapina oli ennakoinut. Ylioppilaskunta näytti voimansa maksulakossa, kun lukukausimaksujen korotuksesta nousi vaikea kiista yliopiston ja opiskelijoiden välille. Rehtori otti asian vakavasti monien muiden vaativien hankkeiden kariutumisen ohella. Paavo Koli päätti oman elämänsä 25.3.1969.

Paavo Koli taisteli tinkimättömästi korkeakoulunsa kehityksen puolesta. Hän oli karismaattinen persoona, luova ja dynaaminen. Hän oli Mannerheim-ristin ritari ja hänen persoonastaan on nostettu esiin pitkän sota-ajan ja sotakokemusten jäljet, jotka näkyivät ehkä ärhäkkänä impulsiivisuutena ja aika ajoin maanisena toimintatarmona.

Tampereen yliopiston vuonna 1993 valmistuneeseen Pinni A-rakennuksessa on nimetty luentosali Paavo Kolin mukaan. Sali antaa kuitenkin liian ahtaan vaikutelman, kun ajatellaan henkilöä, jonka mukaan se on nimetty.