1950-luvun alun talousvaikeudet toivat Yhteiskunnallisen Korkeakoulun hallintoon Pohjoismaiden Yhdyspankin pääjohtajan, ministeri Rainer von Fieandtin. Rainer von Fieandt vaikutti merkittävällä tavalla noin 20 vuoden ajan Yhteiskunnallisen Korkeakoulun kehitykseen. Hän kantoi vastuuta korkeakoulun rahoitusjärjestelyistä sekä antoi ratkaisevan äänen sen puolesta, että korkeakoulu muutti Helsingistä Tampereelle.

Rainer von Fieandtia on luonnehdittu suomalaiseksi ja pohjoismaiseksi suurpankkimieheksi, joka taisteli rahan arvon ja säästäväisyyden puolesta. Talvisodan aikaan von Fieandt toimi kansanhuoltoministerinä. Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokunnan jäsenenä hän oli 1924–1955, joista viimeiset kymmenen vuotta pääjohtajana. Sen jälkeen fon Fieandt siirtyi Suomen Pankin pääjohtajaksi.

Von Fieandtin ura sai vielä kokonaan uuden käänteen marraskuussa 1957, kun tasavallan presidentti pyysi hänet hallituksen muodostajaksi. Rainer von Fieandtin virkamieshallitus nimitettiin 29.10.1957 ja sille myönnettiin ero huhtikuussa 1958.

Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun perustettiin vuonna 1950 uusi toimielin, talousvaliokunta, jonka tehtävänä oli hankkia rahaa. Sen lisäjäseneksi kutsuttiin rehtori Yrjö Ruudun ja talousvaliokunnan puheenjohtajan Niiloa A. Mannion aloitteesta Rainer von Fieandt. Hänen tiedettiin kannattavan Yhteiskunnallisen Korkeakoulun kaltaista oppilaitosta, jossa saattoi opiskella ja suorittaa tutkintoja ilman ylioppilastutkintoa.

Von Fieandt täytti odotukset, sillä hän onnistui jo seuraavana vuonna hankkimaan lahjoituksia, jotka toivat helpotusta talouskriisiin.

Yhteiskunnallisen Korkeakoulun hallintoa uudistettiin vuonna 1951, ja Rainer von Fieandtista tuli uuden toimielimen, valtuuskunnan, ensimmäinen puheenjohtaja. Hän toimi tässä tehtävässä vuoden 1970 loppuun asti.

Ratkaisevinta Yhteiskunnallisen Korkeakoulun ja Tampereen yliopiston kannalta oli se, että von Fieandt asettui kannattamaan Tampereelle muuttoa siinä taistelussa, jota Tampereen ja Helsingin kannattajat kävivät korkeakoulun sijaintipaikasta. Tamperelaiset kunnallispoliitikot tekivät valtaisaa käännytystyötä von Fieandtin tuella ja myötävaikutuksella. Koska Yhteiskunnallinen Korkeakoulu oli yksityinen oppilaitos, sen omilla hallintoelimillä oli asiassa lopullinen päätösvalta. Kriittisissä valtuuskunnan kokouksissa elokuun lopussa 1956 puheenjohtaja Rainer von Fieandtin ääni ratkaisi vaikean sijaintikysymyksen.

Toukokuussa 1965 järjestettiin Yhteiskunnallisen Korkeakoulun toinen promootio, joka oli samalla ensimmäinen promootio Tampereella. Valtuuskunnan puheenjohtaja Rainer von Fieandt promovoitiin tällöin yhteiskuntatieteiden kunniatohtoriksi kirjailija Väinö Linnan, tutkija Touko Markkasen, kansleri Eino Saaren ja Helsingin yliopiston vararehtori, professori Heikki Wariksen ohella.