Reino Erma oli rehtori, jonka kaudella yliopisto vallattiin. Erma seurasi rehtorina Erkki Pystystä, joka valittiin eduskuntaan vuoden 1975 vaaleissa.

Tampereella syntynyt Reino Erma oli valmistunut ylioppilaaksi Tampereen Yhteiskoulusta 1939. Sota kuitenkin keskeytti satojen nuorten ylioppilaiden opinnot, ja myös Reino Ermasta tuli joksikin aikaa rintamaylioppilas. Erma suoritti ylemmän oikeustutkinnon välittömästi sodan päätyttyä 1944 ja varatuomarin arvon hän sai 1947. Reino Erma väitteli lakitieteen tohtoriksi 1955 tutkimuksella Työurakka Suomen velvoiteoikeuden mukaisena pimustyyppinä.

Reina Erman työura alkoi Tampereella Kansallis-Osake-Pankissa, mutta vaativammat tehtävät Helsingissä vetivät puoleensa. Hänet nimitettiin Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäseneksi 1961. Erma oli valmis palaamaan vanhan kotikaupunkiinsa, kun hän sai kutsun Tampereen yliopiston yksityisoikeuden professoriksi 1970.

Yksityisoikeuden professorina Erma julkaisi erityisesti rakennusalan urakkasopimuksiin liittyviä tutkimuksia ja käsikirjoja. 1980- ja 1990-luvulla hän jatkoi tutkimustyötään tarkastelemalla kansainvälistä kauppaa ja erityisesti idänkaupan sopimusehtoja. Myöhemmin hän kiinnostui myös välimiesoikeudesta ja toimi alan tehtävissä ja järjestöissä. Tutkimusansioistaan Erma vihittiin Tampereen yliopiston kauppatieteiden kunniatohtoriksi 1992.

Erman kaudella rehtorin huomiota vaativat yliopiston hallinnonuudistus, tutkinnonuudistus ja tilakysymykset. Hallinnonuudistuksen osalta suurimmat taistelut oli saatu päätökseen, mutta opiskelijaliikkeen aktiivisuus suuntautui 1976–1977 opintotukileikkauksiin. Järjestettiin luentolakkoja, joukkokokouksia ja mielenosoituksia. Maaliskuun lopussa 1977 rehtori selvitteli yliopiston valtausta, kun 300 opiskelijaa leiriytyi alakuppilaan vastalauseena opintotukileikkauksille. Yliopiston hallintovirastoon saapui opiskelijoille solidaarisuussähkeitä, jotka rehtori toimitti opiskelijoille. Erman tulkinnan mukaan kysymyksessä oli julkisen kotirauhan rikkominen, ja rehtori suoritti myöhemmin valtaukseen osallistuneiden kuulustelun, mutta tapahtumasta ei tullut jälkiseurauksia.

Yliopiston laajeneminen ja henkilökunnan lukumäärän kohoaminen lisäsi tilatarvetta. 1970-luvun lopulla yliopisto toimi 20 pisteessä eri puolella kaupunkia. Erman aikana hankittiin tiloja Attilan kiinteistöstä, johon sijoittuivat yliopiston kirjasto ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Toinen iso tilaratkaisu oli Pyynikintie 2:n kiinteistön hankinta. Pyynikille vanhaan teknilliseen oppilaitokseen sijoittuivat kieli- ja kasvatustieteet. Kummastakin rakennuksesta luovuttiin 2000-luvulle tultaessa keskustakampuksen rakentamisen myötä.