Urpo Harva oli Yhteiskunnallisen Korkeakoulun ja samalla Tampereen yliopiston ensimmäinen professori. Kansleri Väinö Voionmaa nimitti Urpo Harvan 19.2.1946 kansansivistysopin professoriksi. Nykyään kansansivistysoppi tunnetaan aikuiskasvatustieteenä.

Tosiasiassa Harva kutsuttiin professoriksi, koska hän oli vakinainen opettaja ja hänellä oli professorin pätevyys. Harva oli tullut korkeakouluun hoitamaan kansansivistysopin opettajan tehtävää vuonna 1940 ja vuonna 1945 hänet oli valittu korkeakoulun rehtoriksi.

Urpo Harvan rehtorikaudella murhetta tuotti korkeakoulun talous. Myöhemmin Harva muisteli, ettei valtio tyrkyttänyt rahaa, ja rehtorin piti käydä päättäjien luona selittämässä rahahuolia.

Urpo Harva oli filosofi ja hän rakensi kansansivistysoppia filosofiselle perustalle. Harva väitteli Turussa jo 24-vuotiaana. Hänen väitöskirjansa käsitteli Turun Akatemian dosenttia Gabriel Israel Hartmania, jota pidetty ensimmäisenä suomalaisena filosofina.

Urpo Harvaa luonnehdittiin 1930- ja 1940-luvulla aikansa ”nuoreksi vihaiseksi mieheksi”. Harva korosti, että aikuisten opettamisessa on kysymys kasvatuksesta ja hän halusi tehdä eroa perinteisempään käsitykseen, jonka mukaan aikuisten opiskelu oli sivistystyötä.