Tampereen yliopiston etupihalla Kalevantiellä tulijan ottaa vastaan Väinö Voionmaan muistomerkki, Kasvu-veistos, joka paljastettiin Tampereen päivänä 1.10.1965. Voionmaan muistomerkille ei voisi olla Tampereen yliopistoa parempaa sijoituspaikkaa.

Väinö Voionmaa (vuoteen 1906 Wallin) edisti monin tavoin yliopiston edeltäjän, Yhteiskunnallisen Korkeakoulun toimintaedellytyksiä oppilaitoksen Helsingin kaudella. Voionmaan aloitteet eduskunnassa toivat Kansalaiskorkeakoululle ensimmäisen valtionavustuksen ja vaikuttivat siihen, että oppilaitos pääsi aloittamaan syksyllä 1925.

Voionmaa luonnehti Kansalaiskorkeakoulun avaamista sosiaalipoliittiseksi merkkipäiväksi. Uuden korkeakoulun piti kasvattaa kansalaisia, jotka tiesivät olevansa hyödyllisiä yhteiskunnalle. Opiskelijoilta edellytettiin valistunutta sosiaalista mieltä ja käytännöllisiä taitoja yhteiskunnan hyväksi.

Kansalaiskorkeakoulun saama valtionavustus merkitsi korkeakoululle opetusministeriön valvontaa, jota varten korkeakoulu tarvitsi tieteellisesti ansioituneen ja yliopisto-opetusta tuntevan henkilön tarkastajaksi. Väinö Voionmaa nimitettiin väliaikaiseksi tarkastajaksi ja syyskuussa 1926 vakinaiseksi tarkastajaksi, jossa tehtävässä jatkoi vuoteen 1931.

Yhteiskunnallinen Korkeakoulu sai vuonna 1945 uuden perussäännön, ja sen mukaan opetusta valvoi tarkastajan sijaan kansleri. Tämä merkitsi Voionmaalle paluuta korkeakouluun, kun valtuuskunta valitsi hänet 1945 ensimmäiseksi kansleriksi. Kanslerina hän nimitti helmikuussa 1946 korkeakoulun ensimmäiset professorit Urpo Harvan (kansansivistysoppi) ja Jussi Teljon (valtio-oppi). Voionmaa oli kanslerina kuolemaansa asti, vuoteen 1947.

Tampereella ja sen ympäristössä Voionmaa tunnettiin Tampereen historian kirjoittajana ja vaalipiirin kansanedustajana.

Historiantutkijana Voionmaa edustaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa nuoren tutkijasukupolven omaksumaa kollektivistista historiankäsitystä. Tämä kulttuurihistoriallinen koulukunta kiinnitti huomion yhteiskunnan rakenteisiin, joukkoilmiöihin ja tyypillisyyksiin, joihin oli saatu vaikutteita Saksaan erityisesti Leipzigiin suuntautuneilta opintomatkoilta Karl Lamprechtin seminaarista.

Voionmaan tunnetuin teos, kolmiosainen Tampereen kaupungin historia, kuvaa teollistumisen aikaansaamaa yhteiskunnallista muutosta. Se on ensimmäinen suomalainen tutkimus teollisen yhteiskunnan ja työväestön synnystä.

Eduskuntaan Voionmaa valittiin ensimmäisen kerran 1919. Hän oli eduskunnan jäsen kuolemaansa asti ja valitsijoidensa keskuudessa varsin suosittu. Voionmaa kiersi aktiivisena puhujana vaalipiirissään Pohjois-Hämeessä, josta hänet valittiin vuodesta 1922 lähtien.

Sosialidemokraattisessa puolueessa Voionmaa oli erityisesti ulkopoliittinen vaikuttaja. Hän osallistui Tarton rauhanneuvotteluihin 1920 toisena SDP:n nimeämänä neuvottelijana.

Voionmaa toimi kahdesti ministerinä. Väinö Tanner kutsui hänet vähemmistöhallituksensa ulkoministeriksi 1926–1927, ja A.K. Cajanderin punamultahallituksessa Voionmaa oli kauppa- ja teollisuusministerinä 1937–1939.