Professori Viljo Tarkiainen toimi yli 30 vuoden ajan (1926–1947) estetiikan ja kirjallisuuden historian tuntiopettajana Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa. Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun onnistuttiin sen ensi vuosina värväämään ansioituneita tutkijoita ja opettajia. Viljo Tarkiainen kuului tähän ryhmään Lauri Kettusen, Leo Harmajan ja Eino Kuusen ohella.

Tarkiaisen panosta Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa korostaa, että jo aivan perustamisvaiheessa hän oli ideoimassa oppilaitoksen nimeä Leo Harmajan kanssa. Tällöin päädyttiin muotoon Kansalaiskorkeakoulu, jolla nimellä oppilaitos toimi vuoteen 1930 asti.

Viljo Tarkiainen nimitettiin 1924 Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professoriksi. Kirjallisuudentutkijana Tarkiainen oli perehtynyt Aleksis Kiveen. Hänen väitöskirjansa käsitteli Seitsemää veljestä (1910) ja vuonna 1915 hän julkaisi Aleksis Kiven elämäkerran. Tarkiaisen tieteellinen tuotanto on laaja sisältäen tutkimuksia vanhasta, Ruotsin ajan kirjallisuudesta ja hänen oman aikansa runoilijoista ja kirjailijoista kuten Eino Leinosta ja Otto Mannisesta.

Viljo Tarkiaisen aika Yhteiskunnallisen Korkeakoulun kanslerina sijoittuu tilanteeseen, jolloin korkeakouluun oltiin valitsemassa ja nimittämässä ensimmäisiä professoreita. Nimitysasiat valmisteli erityinen tiedejaosto, jossa oli mukana Viljo Tarkiaisen ohella Brynolf Honkasalo ja Yrjö Ruutu. Tällöin nämä kolme henkilöä olivat Helsingin yliopiston professoreita. Viljo Tarkiainen nimitti syyskuussa 1947 Antero Rinteen sosiologian ja sosiaalipsykologian professoriksi. Vuonna 1950 korkeakoulussa opetti viisi vakinaista professoria ja viisi professuuria oli täytettävänä.

Yhteiskunnallista Korkeakoulua on luonnehdittu kirjailijoiden korkeakouluksi. 1920- ja 1930-luvulla siellä opiskelivat muun muassa Juhani Konkka, Oiva Paloheimo, Arvo Turtiainen ja Tatu Vaaskivi. Opiskeluaikaa muistelleet kirjailijat ovat nostaneet esiin erityisesti Viljo Tarkiaisen kirjallisuuden opetuksen. Hänen estetiikan ja kirjallisuudenhistorian seminaariinsa osallistui lukukausittain 30–40 opiskelijaa. Seminaarissa käsiteltävät teemat vaihtelivat antiikin kirjallisuudesta kotimaisen kirjallisuuden uutuuksiin.