Filosofian maisteri ja Kunnallisen keskustoimiston johtaja Yrjö Harvia valittiin vuonna 1927 Helsingin kaupungin edustajaksi Kansalaiskorkeakoulun hallintoneuvostoon, jolla oli käytännön vastuu korkeakoulun toiminnasta.

Harvia oli ollut mukana oppilaitoksen hallinnossa alusta asti ja hallintoneuvoston varapuheenjohtajana jo vuodesta 1921 lähtien. Harvia kuului niiden henkilöiden joukkoon, jotka olivat allekirjoittaneet vuonna 1918 Kansalaisille ja kansalaisjärjestöille osoitetun vetoomuksen oppilaitoksen perustamiseksi.

Yrjö Harvian kautta Kansalaiskorkeakouluun ja Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun välittyi kunnallisalan käytännön asiantuntemusta. Oppilaitoksen ensimmäisten tutkintojen joukkoon kuului kunnallistutkinto, jonka suorittaneet päätyivät useimmiten kuntien toimihenkilöiksi. Myös alan ensimmäinen professuuri perustettiin myöhemmin juuri Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun vuonna 1950.

Yrjö Harvia oli maisteriksi valmistuttuaan työskennellyt vuodesta 1914 lähtien Kunnallisessa keskustoimistossa (vuodesta 1917 Kaupunkiliitto). Hän teki elämäntyönsä Kaupunkiliiton johtajana. Kunnallinen keskustoimisto, Suomen Kaupunkiliitto ja Maalaiskuntien liitto tuottivat kunta-alan tutkimuksia aikakautena jolloin alan tutkimustoimintaa ei muualla harjoitettu. Kaupunkiliitto julkaisi Suomen Kunnallislehteä, ja lehden päätoimittajana Yrjö Harvia kirjoitti kolmenkymmen vuoden ajan lähes jokaiseen numeroon asiantuntevan artikkelin ajankohtaisesta kaupunkeja ja kuntia koskevasta teemasta.

Yrjö Harvia omisti elämänsä kunnallisasioille. Hän oli merkittävä vaikuttaja kunnallisen lainsäädännön kehittämistyössä sekä ennen kaikkea Helsingin asunto- ja aluepolitiikassa. Harvia perehtyi lukuisilla opintomatkoillaan eurooppalaisten kaupunkien hallintoon ja asuntokysymykseen. Hän seurasi alan kehitystä osallistumalla kansainvälisiin kongresseihin.

Vuonna 1928 sosiaaliministeriö nimitti Yrjö Harvian selvittämään Helsinkiin tulevaisuudessa mahdollisesti liitettäviä esikaupunkialueita. Työn tuloksena syntyi kolmiosainen teos Helsingin esikaupunkiliitos, joka antaa perusteellisen kuvan 1930-luvun pääkaupunkiseudusta.

Harvia toimi useissa luottamustehtävissä Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1921–1936 (Kansallinen Edistyspuolue) ja valtuuston puheenjohtajana 1921–1936 sekä Helsingin kaupunginhallituksen jäsenenä 1931–1947.

Yrjö Harvian kirjallinen tuotanto on laaja. Hän oli aloittanut kirjallisen toimintansa jo opiskeluaikana Ylioppilaslehden ensimmäisenä päätoimittajana. Harvia laati lukuisia kunnallishallintoa käsitteleviä kirjoituksia ja selvityksiä. Vuonna 1938 ilmestyi hänen kirjoittama Suomen Kaupunkiliiton 25-vuotishistoria.