Yrjö Silolle Tampereen yliopisto oli kaikki kaikessa. Hän piti yliopiston taloushallinnon langat kahdenkymmenen vuoden ajan tiukasti käsissään eikä hän aina raaskinut irrottautua yliopistosta edes koko lakisääteisen kesälomansa ajaksi.

Silo suoritti ylioppilastutkinnon 1938. Sota keskeytti vuosiksi opiskeluhaaveet haaveet. Valtiotieteiden maisteriksi hän valmistui 1952 opiskeltuaan työn ohessa.

Yhteiskunnallisen Korkeakouluun talousjohtajaksi Silo tuli Pirkanmaan Maakuntaliitosta vuonna 1959. Jo tätä ennen hän oli edistänyt korkeakoulun siirtoa Tampereelle kiertäessään Pirkanmaata maakuntaliiton toiminnanjohtajana. Yrjö Silo ja kaupunginjohtaja Erkki Lindfors muodostivat voimakaksikon, kun ympäristökuntia ja eri eduskuntaryhmiä taivutettiin Tampereen korkeakouluhankkeen taakse.

Yrjö Silon virka muuttui talousjohtajasta yliopiston ensimmäiseksi hallintojohtajaksi 1972. Tätä virkaa ei aikaisemmin ollut Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa eikä Tampereen Yliopistossa. Hallintojohtaja johti rehtorin apuna korkeakoulun hallintoa sekä rehtorinviraston toimintaa.

Yrjö Silolle erityisesti lääketieteellisen tiedekunnan saaminen Tampereen Yliopistoon vuonna 1972 oli suuri voitto. Hän seurasi hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyä päivittäin ja kriittisissä vaiheissa jopa tunti tunnilta.

Yrjö Silo kantoi raskaan vastuun 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, jolloin yksityinen yliopisto ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja keskustelu valtiollistamisesta alkoi. Hallintojohtaja neuvotteli opetusministeriön kanssa valtiollistamisprosessin ehdoista ja henkilökunnan asemasta valtiollistamisen jälkeen. Tampereen Yliopistosta tuli valtion yliopisto 1974 ja nimi muuttui Tampereen yliopistoksi.

Korkeakoulun suhde Tampereen kaupunkiin oli tiivis 1960-luvun alussa. Kaupunki tuki korkeakoulun laajentumista ja kaupungilla oli vahva edustus korkeakoulun ja vuodesta 1966 yliopiston hallintoelimissä. Kaupunginjohtaja Erkki Lindfors toimi taloushallituksen puheenjohtajana.

Suhde kaupunkiin henkilöityi myös Yrjö Silon kautta. Hän vaikutti Tampereen kaupunginvaltuustossa vuosina 1961–1982. Vuodesta 1969 lähtien hän toimi porvarillisen valtuustoryhmän puheenjohtajana. Kaupunginhallituksen jäsen hän oli vuodesta 1967 lähtien.

Kunnallispolitiikassa ja maakunnallisessa politiikassa koulutuskysymykset olivat Yrjö Silolle läheisimpiä. Yrjö Silo oli sotaveteraani ja sotainvalidi, mikä näkyi monin tavoin sekä hänen toiminnassaan että siinä, mitä asioita hän ajoi.

Opiskelijaliikkeen kiihkeinä vuosina tiukkaan hallintojohtajaan kohdistui paljon kritiikkiä. Ei ollut helppoa olla haukutuin henkilö yliopistossa. Yrjö Silon oli vaikea ymmärtää opiskelijoiden vaatimuksia osallistua hallintoon ja päätöksentekoon. Toisaalta hän näki opiskelijat oman talonsa lapsina.